12.09.2011

Ahtaat roolit rajoittavat naisten osallistumista rauhanprosesseihin

Naisiin liitetään edelleen stereotyyppinen uhrin ja luonnollisen rauhanrakentajan rooli konfliktitilanteissa. Tämä rajoittaa naisten osallistumista kansainvälisiin rauhanprosesseihin. Ongelma nousi esiin esimerkiksi Kirkon ulkomaanavun teettämässä tutkimuksessa, jossa selvitettiin naisten roolia paikallisissa rauhanprosesseissa Keski-Afrikassa. 

Stereotypiaa passiivisesta uhrista vahvistaa seksuaalisesta väkivallasta käyty keskustelu, jonka seurauksena kansainvälinen huomio kohdistetaan väkivallan oireisiin. Uhreja on tärkeä auttaa, mutta huomiota on kiinnitettävä myös syihin, kuten sukupuolittuneen väkivallan kulttuuriin.

Toinen vallitseva stereotypia näkee naiset luonnollisina rauhanrakentajina, eikä anna naisille aktiivista roolia. Naisten tehtävänä pidetään vaikuttamista miestaistelijoihin, joilla on valta niin konflikteissa kuin rauhan rakentamisessakin. Stereotypia kieltää sen tosiasian, että naisilla – aivan samoin kuin miehillä – on erilaisia intressejä ja identiteettejä. Oletamme helposti, että naisten toiveet elämältään ovat kaikkialla samanlaisia kuin länsimaisilla naisilla.

Vaikka naisten roolit rauhanprosesseissa ovat rajalliset, odotukset heidän panoksestaan ovat suuret. Vaikka tiedostetaan, ettei naisilla ole koulutusta eikä mahdollista osallistua poliittisten puolueiden ja instituutioiden toimintaan, odotetaan naisten uudistavan – ei vain omaa elämäänsä vaan – kaikkien naisten elämää.

Suomen hallitusohjelmassa todetaan, että Suomi painottaa YK:n päätöslauselman mukaisesti naisten osallistumista kriisinhallintaan ja rauhantyöhön. Jotta naisten täysivaltainen osallistuminen rauhanprosesseihin olisi mahdollista, Suomen on toimittava EU:ssa, YK:ssa ja muilla kansainvälisillä areenoilla sen puolesta, että kaikkien rauhanneuvotteluihin osallistuvien osapuolten ryhmissä olisi naisedustus ja että rauhanvälittäjinä olisi aina myös naisia.

Leena Lindqvistin vieraskynän juttu Helsingin Sanomien verkkosivuilla